Arboretum - historiaa

Puiston alkuvaiheita

Professori Komppa innostui 1900-luvun alussa Asikkalan Vääksyssä sijainneessa kesäpaikassaan vaimonsa Siirin aloittamasta puutarhaharrastuksesta niin, että alueet alkoivat täyttyä erilaisista kasvierikoisuuksista. Maaperä Vääksyssä oli karua ja kasvien viljely vaati paljon maanparannustoimia. Komppa siirsikin kasvikokoelmansa Karjalohjan seudun edullisempaan ilmastoon hankittuaan omistukseensa Tammiston tilan v. 1919. Taimikuorman kuljettamiseen tarvittiin kaksi junanvaunua ja puuvartiset kasvit suojattiin kuljetusta varten käyttäen pakkausmateriaalina kivikkokasveja. Kasvit istutettiin aluksi peltoon, myöhemmin niitä alettiin siirtää metsälohkoille.

Istutuksissa noudatettiin Englannista alkunsa saanutta metsäpuistoihannetta (wild gardening), jossa metsästä raivatuille, maaperältään erilaisille kasvupaikoille istutettiin niillä luontaisesti viihtyviä eksoottisia kasvilajeja. Tavoitteena oli, että kenttäkerroksen kasvit sopeutuisivat kasvupaikoilleen, saisivat niillä (tiettyyn rajaan asti) vapaasti levitä ja näin muodostaa lajeilleen tyypillisiä kasvustoja. Kasveja Tammistoon hankittiin Venäjältä, Tanskasta, Saksasta ja Hollannista. Osa 1900-luvun alkupuolella istutetuista lajeista on peräisin muista kokoelmista, erityisesti Mustilan arboretumista Elimäeltä, jonne suomalaisen metsäpuistovillityksen isä, valtioneuvos A.F. Tigerstedt, oli aloittanut vierasperäisten kasvilajien keräämisen vuonna 1902.

Tässä Suomen Kuvalehden artikkeli 1930-luvun alkupuolelta: