Tammiston tilan historiaa

Tammiston tila sijaitsee Karjalohjalla, Länsi-Uudellamaalla, Tammiston-Tallaan kulttuurimaisemassa. Tilan perusti vuonna 1919 tunnettu kemisti, Nobel-ehdokkaana aikanaan ollut Teknillisen korkeakoulun professori Gustav Komppa (1867-1949). Komppa toimi myöhemmin Turun yliopiston kanslerina (1935-1945). Hän oli Suomalaisen Tiedeakatemian (per. 1908) perustajajäsen ja vaikutti myös mm. Kordelinin säätiössä. Tila käsitti puolet Kiili- ja Isotalo- nimisistä kantatiloista ja se oli perustamisensa jälkeen Tammiston kylän ainoa tila (Tukkinen 1991).

Gustav Komppa oli innokas kasviharrastaja, jonka harrastuksen tuloksena on säilynyt ainutlaatuinen metsäpuisto, noin kolmen hehtaarin laajuinen arboretum. Alueeseen liittyy kiinteästi myös päärakennuksen ympärillä oleva puutarha, laajuudeltaan noin 1 ha.

Viime vuosisadan alkupuolella Tammistossa vieraili tiedemiesten lisäksi myös tunnettuja suomalaisia kulttuurin edustajia. Ainakin yksi puiston huvimajoista on rakennettu Kansallisteatterin suunnitelleen arkkitehti Onni Tarjanteen piirustusten mukaan ja puutarhassa olevan pienen kasvihuoneen on Kompan toivomusten mukaan suunnitellut kuvanveistäjä Emil Wikstöm. Wikström, joka harrasti myös kasvien keräilyä, vieraili Tammistossa usein. Komppa ja Wikström olivat tunteneet toisensa jo vuonna 1898, jolloin Wikström oli kirjoittanut Kompalle kysyen tietoja pronssia käsittelevästä kirjallisuudesta (Tukkinen 1991). Sääksmäen Visavuoreen valmistui kasvihuone v. 1911 mutta se on valitettavasti purettu (Lehtinen 2004). Tammiston kasvihuone on rakennettu samoja piirustuksia soveltaen.

Gustav Komppa lahjoitti arboretumin testamentissaan Turun yliopistolle. Yliopisto ei kuitenkaan ottanut lahjoitusta vastaan koska puiston hoidosta olisi aiheutunut sille liikaa kustannuksia. Arboretumia ja puutarhaa ylläpidettiin Kompan perillisten toimesta säännöllisesti vuoteen 1963 asti. Tila arboretumeineen myytiin vuonna 1968 Diakonissalaitokselle jossa ei kuitenkaan pitänyt tärkeänä sijoittaa varoja arboretumin hoitoon. Vuodesta 1963 lähtien puisto on ollut hoitamaton, lukuun ottamatta Dendrologian seuran 1972 aloittamia talkootempauksia. Vapaaehtoistyöllä on pidetty arboretumin polkuja kulkukelpoisina ja raivattu rehevästi kasvavaa luonnonkasvillisuutta sekä myrskyjen kaatamia puita. Polkuja ja kasvustoa on hoidettu alkuperäisen puistosuunnitelman mukaisesti (Alanko & Murto 1996).

Tammiston arboretumin tieteellinen arvo on merkittävä. Tammistosta on kerätty kasvinäytteitä Helsingin yliopiston luonnontieteellisen kasvimuseon kokoelmiin ja tietoja on käytetty Dendrologian seuran julkaiseman Suomen puu- ja pensaskasvion laadinnassa. Kasvit on nimetty ja merkitty maastoon ja arboretumista on tehty puisto-opas karttoineen ja lajiluetteloineen.

Tekstissä olevat viitteet:

Alanko P. & Murto R. 1996. Tammiston arboretumin puisto-opas.
Dendrologian seura, Helsinki 1996.

Cajander A.K. 1917. Metsänhoidon perusteet II, Suomen dendrologian pääpiirteet.
WSOY Porvoo 1917.

Lehtinen 2004. Kuvanveistäjän torppa. Visavuoren korjaus- ja restaurointihanke.
Visavuoren museosäätiö, Hämeenlinna 2004.

Tukkinen T. 1991. Gustav Komppa ja Tammiston arboretum.
Sorbifolia 22(4), 1991. Dendrologian seura, Helsinki 1991.